Ensinnäkin päätin ottaa hivenen löysän kotelon itselleen rakentaneesta nokkosperhosesta muutaman kuvan aivan tutkimustarkoituksessa.
Tällä näyttää olevan alakropassa (eli peppupäädyssä) jonkinlainen toukka-aikojen loppuosa vielä mukana.
Tässä tämä taas näyttää aivan kalalta.
Eikä kuvia voi koskaan olla liikaa.
Mutta se, mikä aiheutti minulle apua-reaktion, tulee tässä:
Tämä pienenpieni mittarimato, joka ollut kateissa pari päivää, löytyikin tänään muumiona käsipyyhepaperiin kuplautuneena. Olen melkein aivan varma, että tämä olisi kaivannut vielä lisää ruokaa, tiputtelin sille kyllä erilaisia lehtiä laatikkoon, mutta eivät kelvanneet. Kurkkua se sentään katoamista edeltävänä päivänään naposteli.
Löysin tämän pienen mittarin omenapuusta viime viikon perjantaina eli ei se kauaa ehtinyt elellä. Onkohan se rakentanut kuolonkopan itselleen vai koteloitunut ihan huvikseen? Ehkä sille olisi pitänyt olla pelkkiä omenapuun lehtiä, jos se ei muista tykkää ollenkaan? Aivan kamalaa, jos se on nyt kuollut. Olisi mieluummin karannut. Näin vetreältä se näytti vielä löytöpäivänään:
Ihana pieni mönkiäinen...
<3
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti