Cerura vinula

Eilen selvisikin, että tämä toukka on kuin onkin perhosentoukka. Cerura vinula, isohangokas, todennäköisesti. Tässäpä siis muutama kuva eiliseltä juuri nahanluonnin jälkeen menin sitä kymmensentin kolikolla häiritsemään.

Tuossa äsken otin myös kuvan, joten lisättäköön sekin vielä. Tämä siis kaikkein tuorein otos. Tänään on edessä myös tuoreiden lehtien hakureissu.

Eiliset toukat Honkaniemeltä

Täytyy laittaa tänne eilisistä löydöksistä kuvia...

Tämä ensimmäinenhän ei ole perhosentoukka... kai, mutta sillä oli niin cool häntä, että oli pakko ottaa tutkailtavaksi. Löytyi tuollaisia lehtiä omaavasta puusta (ei hajuakaan mikä puu), joita kasvoi Honkaniemen rannalla paljonkin.

Tunnistettu, kiitos hyönteisfoorumilaisten.

Tästä toukasta taas ei ole vielä tietoa mikä lie. Se löytyi jonkin ohdakkeen varresta ja on hyvin innokas kutomaan verkkoa ympärilleen, jotta pääsisi kääriytymään lehden sisälle.

Udea lutealis, keltaokakoisa.

Ja kyllä tämä on myös syönyt ja kakkaillut aika paljon näköjään. Hengissä on vielä, vaikkei sitä näykään tuolla, saatan kyllä viedä takaisin luontoon, mutta en ennen kuin tiedän edes jotakin osviittaa mikä olio kyseessä mahtaa olla. Tuo on edellisimmän koiperhosentoukkani muotoinen ts. kärjistänsä suippeneva. Mielenkiintoinen yksityiskohta myöskin tuo silmä tai vastaava musta piste nassussa molemmin puolin tottakai.

Nokkosperhonen ja koteloita

Kuva eilen lentoon autetusta nokkosperhosesta.

Tippuneelle kotelolle oli taas tapahtunut jotakin.

Se oli halkeillut...

...ja punastunut.

Toukkapäivityksiä

Suurin osa nokkosperhosistani on jo kuoriutunut ja lähtenyt lentoon tämän viikon alkupäivinä, toissapäivänä lähti ja tänään taas. Voi ei, niitä tulee ikävä. Tänään autoin yhden pois kipostansa, kun se siellä räpiköi. Tässä on eilen kuvatusta nokkosperhosesta kuvia. Se oli tehnyt kotelon erakkoluontoiseen paikkaan näihin muihin verrattuna.

Pikkusöpöläinen kuivattelee siipiänsä.

Tässä taas tänään otettu kuva nokkosperhosen kotelosta, joka oli tippunut terraarion pohjalle. Väri on muuttunut ainakin. Saa nähdä mitä tästä tulee. Yhdestä nokkosperhosesta olen melko varma... ettei se selviydy, toukkanahkaa oli jäänyt niin paljon koteloitumisvaiheessa.

Sitten kuva muumiotoukasta, tänään otettu. En tiedä siitä, onko se kuivunut vai mitä sille on tapahtunut, mutta enää se ei ainakaan ole liikkunut. Edellisen kirjoituksen jälkeen näet toukka liikehti tuolla kuplassaan aika paljonkin.

Ja tässä epäilyttävän ruskean minitoukan nykytilanne, mikä ei ole paljoa sitten viime viikon muuttunut.

Mittarimatoja tai koteloja (muumiotoukkaa lukuunottamatta) ei ole näkynyt eikä kuulunut. Ensimmäinen edelleen lehtikäärössään ja kaksi muuta mullan seassa. Keltapetoyökköset puolestaan lihovat ja kasvavat kipoissaan. Ruskea on tosin mennyt paperin sisälle. Koittaakohan se koteloitua... Täytyy tarkkailla tilannetta.

Tässä alhaalla vielä punaiset pläntit. Säikähdin hivenen, kun luulin aluksi, että nokkosperhosille on tapahtunut jotakin kauheaa, mutta kai niillä on omanlaisensa perhostautumisrituaalit.

Apua.

Ensinnäkin päätin ottaa hivenen löysän kotelon itselleen rakentaneesta nokkosperhosesta muutaman kuvan aivan tutkimustarkoituksessa.

Tällä näyttää olevan alakropassa (eli peppupäädyssä) jonkinlainen toukka-aikojen loppuosa vielä mukana. 

 Tässä tämä taas näyttää aivan kalalta.

Eikä kuvia voi koskaan olla liikaa.

Mutta se, mikä aiheutti minulle apua-reaktion, tulee tässä:

Tämä pienenpieni mittarimato, joka ollut kateissa pari päivää, löytyikin tänään muumiona käsipyyhepaperiin kuplautuneena. Olen melkein aivan varma, että tämä olisi kaivannut vielä lisää ruokaa, tiputtelin sille kyllä erilaisia lehtiä laatikkoon, mutta eivät kelvanneet. Kurkkua se sentään katoamista edeltävänä päivänään naposteli.

Löysin tämän pienen mittarin omenapuusta viime viikon perjantaina eli ei se kauaa ehtinyt elellä. Onkohan se rakentanut kuolonkopan itselleen vai koteloitunut ihan huvikseen? Ehkä sille olisi pitänyt olla pelkkiä omenapuun lehtiä, jos se ei muista tykkää ollenkaan? Aivan kamalaa, jos se on nyt kuollut. Olisi mieluummin karannut. Näin vetreältä se näytti vielä löytöpäivänään:

 Ihana pieni mönkiäinen...

 <3

...

Onko tämä trapezina ensinkään...

Löysin tuollaisen toukan orapihlaja-aidalta tämän viikon alkupuolella. Se oli lehden sisällä jonkinlaisissa verkkoviritelmissään.

Otin sen tutkittavaksi, koska halusin tietää onko se perhosentoukka ensinkään. Mikroskoopin avulla sain kintut laskettua. Tarkoitus oli päästää tämä vapauteen, kunhan olen saanut selvyyden mistä toukasta on kyse. FB:ssa joku epäili, että kyseessä voisi olla Cosmia trapezina, koska ensimmäisessä kuvassa selässä näkyvät samantyyppiset pistemuodostelmat. Ajattelin, että pidämpä tätä kuitenkin vielä vähän aikaa, että näen kuinka se muuttuu kasvaessaan.

Mutta nyt tämä toukka on lukinnut itsensä lehden sisälle, lehti on aivan turkasen kuiva ja seitissä. Toukan voi nähdä tekevän siellä töitä eli verkkoaan, kun mikroskoopilla katsoo. Se ei kuitenkaan suostu tulemaan sieltä ulos esim. syömään. Mikähän perhostoukka tekee tällaisia seittihärväkkeitä näin aktiivisesti ja näin pienenä? Kaksi muuta trapezinaani ovat jo kasvaneet, ne ainakin kahdeksan kertaa sen kokoisia mitä tämä on.

Nymphalis urticae

Ensimmäinen nokkosperhosen toukkani on heittänyt nahkansa pois aivan uudella tavalla sillä aikaa kun olin töissä. Roikkuu paperimassalinnakkeessaan (jota aamulla vähän uskalsin kallistaa eri asentoon jotta näkisin nuo) ihan ihmeellisen näköisenä, erivärisenä ja erikoisen muotoisena ja ihmeellisenä aivan kuin perhosmaisempana! Se on aivan varmasti nyt koteloitumassa ihan kunnolla.

:)

Jännät paikat

Toukkaperhoset ovat todella jännittäviä olioita. Cosmia trapezina, keltapetoyökkönen, on yön aikana kasvanut aivan älyttömästi, ainakin kaksi kertaa suuremmaksi. Se on syönyt ilmeisesti tuoretta kurkkua oikein kunnolla. Sen sijaan hyttynen ei ole sille ainakaan vielä kelvannut. Näin muutama päivä sitten kun eräs toinen keltapetoyökkönen söi oikein hyvällä ruokahalulla jotakin melko isoa toukkaa (ei ollut perhosentoukka).

Puolet nokkosperhosen toukistani on piiloutunut pahvilinnansa alle, puolet vielä vaeltelevat tai syövät. Kauheaa kun en näe puoliakaan näistä toukista, haluaisin tietää mitä ne puuhastelevat. Vieläkö luovat nahkaansa vai joko aikovat koteloitua?

Täytyy tänään keksiä näille jokin parempi koteloitumissysteemi, tuo linnake on näet mielestäni myös liian matala, niiden voi olla perhosina vaikea päästä sieltä pois.

Nokkosperhoselle löytyy netistäkin ihan hyvät kasvatusohjeet, mutta muille perhosille en vielä ole löytänyt. Mihinköhän esim. keltapetoyökkönen (tai useampi jos nuo kaksi ovat samaa lajia) koteloituu? En löydä mistään ovatko ne maa-, puu-, seinä- vai kaikki käy-toukkia.